Vaikka Itämeren suojelutyö on vielä kesken, menestyksiä ja onnistumisia on jo koettu. Lainsäädäntö, muuttuneet asenteet ja lisääntynyt tietoisuus on jo auttanut Itämerta. Veden vaihtumisen hitaudesta johtuen Itämeri toipuu hitaasti, mutta toipumisen merkkejä näkyy silti.
Hyvistä muutoksista lainsäädännössä mainittakoon vuonna 2013 voimaan tullut EU:n sanelema laki ajoverkkokalastuksen kieltämisestä Itämerellä. Laki tekee uhanalaisten pyöriäisten suojelusta helpompaa, koska pyöriäisiä jää vähemmän verkkoihin. Itämerellä on vastikään bongattu pyöriäisiä, joten kanta on pikkuhiljaa elpymässä.
EU:n tasolla tehdyillä direktiiveillä on suuri merkitys, koska Venäjää lukuunottamatta kaikki Itämerta ympäröivät maat ovat EU-maita. Lisätietoja EU:n määrittelemistä laeista Itämeren suojelemiseksi on kohdassa ”Itämeren uhkia ja suojelusta”.
Erilaiset järjestöt ovat jo pitkään tehneet töitä valistaakseen ihmisiä Itämeren suojelun tärkeydestä. Työ ei ole valunut hukkaan, sillä tietoisuus Itämeren tilasta on lisääntynyt ja tutkimuksia tehdään jatkuvasti lisää.
Merkittävä muutos asenteissa tapahtui 60-luvulla, jolloin Itämeri oli niin saastunut, ettei siinä voinut edes uida ja kalojen raskasmetallipitoisuudet olivat vielä korkeammalla kuin nykyään.
Merkittävä onnistuminen Itämeren suojelutyössä on mm. Merikotkien kannan elpyminen. WWF pelasti 70-luvulla merikotkan sukupuuton partaalta Suomessa. Ympäristömyrkyt ja liika metsästys melkein hävittivät uljaan merikotkan Suomen luonnosta. Vuonna 1973, kun WWF perusti merikotkatyöryhmän, Suomessa oli vain 35 pesivää merikotkapariskuntaa. Näistäkin suurin osa oli lisääntymiskyvyltään vahingoittunut kaloissa olevien ympäristömyrkkyjen vuoksi.
Keskeisin suojelutoimi oli WWF:n organisoima ja vapaaehtoisten toteuttama lintujen talviruokinta, jota jatkettiin aina vuoteen 2002 asti. Ruokinta pelasti merikotkat. Nykyään merikotkat pärjäävät jo ilman talviruokintaa ja kanta on elpymässä. Nyt Suomessa on jo 1500 merikotkaa ja 423 poikasta. Laji on edelleen uhanalaiseksi määritelty.
Työ Itämeren suojelemiseksi on kuitenkin vasta alussa. Paljon täytyy vielä tehdä Itämeren puhdistumiseksi ja siltikin se voi olla vuosikymmenien työ. Onnistumiset kuitenkin rohkaisevat jatkamaan ja antavat toivoa siitä, että kenties jälkeläisemme näkevät jo puhtaan Itämeren.