Edellisissä teksteissä on kerrottu Itämeren ainutlaatuisista olosuhteista, luonnosta ja saastuneisuudesta. Näiden olosuhteiden vuoksi Itämerellä on useita äärimmäisen uhanalaisia eläimiä, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jonkun lajin sukupuuttoon kuolemisella on aina pitkät vaikutukset ekosysteemiin. Itämeressä vaikutukset kuitenkin tuntuvat vielä raskaammin, koska se on vähälajinen meri, jonka ravintoketjut ovat yksinkertaisia. Uhanalaisia eläimiä Itämerellä ovat mm. Norppa, lohi, pyöriäinen ja merikotka.
Jos jostain syystä ainutlaatuisen kauniin luonnon ja uhanalaisten eläimien suojelu ei ole jollekin ihmisille riittävän hyvä syy tehdä jotain, Itämeren rannoilla asuu myös miljoonia ihmisiä, joihin meren saastuneisuus vaikuttaa. Jokainen voi myös kysyä itseltään kaksi yksinkertaista kysymystä: haluanko syödä kalaa tulevaisuudessakin? Haluanko, että jälkeläisilläni on mahdollisuus syödä kalaa tulevaisuudessa?
Mittavan ylikalastuksen takia WWF on ennustanut kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen romahtavan jo meidän elinaikanamme, jos jotain ei tehdä. Nyt jo 85 prosenttia kalakannoista ovat ylikalastettuja. Kalakantojen romahtaminen taas olisi yksi ihmiskunnan historian suurimpia ekokatastrofeja. Kestävällä kalastuksella ja uhanalaiseksi määriteltyjen lajien suojelulla katastrofi voidaan vielä välttää.
Itämeren kaloista on myös mitattu huolestuttavia pitoisuuksia raskasmetalleja ja ympäristömyrkkyjä. Vaikutukset näkyvät hylkeillä esimerkiksi lisääntymishäiriöinä. Hylkeet taas syövät samoja kaloja kuin ihmiset.
Jos viime kädessä vain raha ratkaisee, on Itämeren pelastus myös taloudellista. Kansalaiset Itämeren kaikissa valtioissa ovat valmiita maksamaan Itämeren pelastumisesta. Ihmisten kokema hyöty ylittää rehevöitymisen torjunnan kustannukset. Koko Itämeren alueella hyödyt ovat noin 4 miljardia euroa vuodessa, kun taas kustannukset ovat 2,8 miljardia euroa vuodessa.
Itämeren pelastamatta jättämiselle ei siis ole enää tekosyitä. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja eikä juhlapuheita. Ihminen on omalla toiminnallaan aiheuttanut Itämeren tilanteen, nyt voimme omalla toiminnallamme vielä korjata asiat. Meillä on valta päättää millaisen tulevaisuuden haluamme ja voimme tehdä konkreettisia valintoja paremman tulevaisuuden eteen. Itämeren tilanne ei tule paranemaan hetkessä, mutta pitkäjänteisellä työllä puhdas Itämeri voi olla unelman sijasta oikea mahdollisuus.