Vuodenvaihteessa 2014-2015 Itämereen virtasi yllättäen valtava määrä suolaista vettä. Se tulee varmaankin aiheuttamaan Itämeressä eräitä muutoksia lähimpien vuosien aikana. Kiinnostavin suolapulssin seuraus lienee vahvistuva turskakanta, josta päästiin viimeksi nauttimaan 1960-1980 luvulla.Mikä sitten aiheuttaa suolapulsseja Itämereen?
Suolapulssi syntyy, kun Tanskan salmien ulkopuolella Pohjanmerellä on merkittävästi korkeampi vedenkorkeus kuin kyseisissä salmissa ja Itämeressä, ja samalla tapahtuu hyvin voimakas myrsky lännestä. Tällöin varsin suolaiset vesimassat tunkeutuvat salmista läpi. Ne liikkuvat pohjaa pitkin (sillä suolainen vesi on tiheämpää ja raskaampaa kuin makeampi) Itämeren pääaltaan syvänteisiin. Näistä syvänteistä työntyy vanha, suolainen ja ravinteikas vesi kohti rannikoita – tapahtuu niin sanottua kumpuamista.
Onko mahdollista, että suolaiset vesimassat palaisivat takaisin Tanskan salmen kautta?
Ei siinä määrin, että se estäisi suolapulssin etenemistä. Pulssin kesto oli todella pitkä, noin kaksi viikkoa, ja vesimassat ehtivät edetä varsin pitkälle.
Itämeren kerrostuneisuus heikkenee vähitellen ja hapettomat pohjat alkavat kasvaa, ellei Itämereen tule uusua pulsseja. Tilanne saattaa ”palautua” 2010-luvun tasolle parissa kymmenessä vuodessa. Kuitenkin on muistettava, että sisäisen kuormituksen väheneminen antaa loistavan mahdollisuuden parantaa vesiensuojelua niin, että tilanne pitkällä aikavälillä ei huonone liikaa.
Kuten luonnossa niin usein, on asioilla puolensa ja puolensa. Happikatoalueiden väheneminen Itämeren syvänteissä on erittäin hyvä uutinen. Tämä vähentää myös ravinteiden vapautumista pohjasta, mitä tapahtuu vähähappisissa oloissa (sisäinen kuormitus) ja tätä kautta pidemmällä aikavälillä ulapoiden leväkukintoja. Haittapuolena on vanhan, ravinteikkaan veden kumpuaminen kohti rannikoita. Lähivuosina on siis odotettavissa Itämerellä leväkukintoja. Ennusteita voi tehdä, kun ravinnemääristä saadaan tietoa kumpuamisten yhteydessä, mutta kokemukset aiemmilta vuosikymmeniltä osoittavat, että tilanteen rauhoittuminen voi kestää vuosia. Toisaalta rannikkomme päästöt ovat vähentyneet aika lailla, joten lähtökohta on siinä mielessä parempi. Ravinnerikkaat vedet todennäköisesti saavuttavat rannikkomme 2016.
Kun puhutaan yli 300 kuutiokilometrin vesimassasta, on selvää, että sen mukana kulkeutuu kaikenlaisia eläimiä ja kasveja. Esimerkiksi turskan osalta vaikutus on kuitenkin pieni verrattuna lisääntymisalueiden kasvamiseen. Turskalla ei ole myöskään syytä seurata pulssia, sillä turska pystyy elämään hyvin matalassakin suolapitoisuudessa, vaikka sen mätimunat vaativatkin kohtalaisen paljon suolaa (n. 12 promillea) kelluakseen.
Suolapulssin varjopuolena on, että se todennäköisesti myös heikentää tuntuvasti Suomenlahden veden tilaa. Vaikutus ei luultavasti näy vielä 2015, sillä raikas, painava suolavesi etenee Itämeren pohjassa hitaasti. Kesällä 2016 Suomenlahden vesi voi kuitenkin kärsiä runsaista, limaisista rihmaleväkasvustoista. Tutkijat pelkäävät, että tulevina vuosina tapahtuva ilmastonmuutos on Itämeren pohjasyvänteille kohtalokas. Keskilämpötila on jo nyt noussut Suomessa kaksinkertaisesti verrattuna maapallon keskiarvoon. Lämpeneminen todennäköisesti lisää sateita erityisesti talviaikana, jolloin makean veden määrä Itämeressä kasvaa. On mahdollista, että Tanskan salmien kynnyksen yli alkaa virrata niin paljon makeaa vettä Atlantille, että nykyisen kaltaiset suolapulssit estyvät kokonaan.