Itämeren eläimet

Itämeren eläimet

Itämeren eläimet ovat yhtälailla harvalukuisia kuin kasvitkin. Meressä elävät eläimet ovat kalojen lisäksi pääasiassa pienikokoisia äyriäisiä, simpukoita tai madonkaltaisia eliöitä. Eläinten pienikokoisuus johtuu vaativista luonnon olosuhteista. Pääosa eläimistä ovat joko järvien tai merien lajeja. Itämerestä on tavattu noin 1900 selkärangatonta eläinlajia. Vaikka se saattaa kuulostaa paljolta, valtamerien mittakaavassa se on vähän. Harvakseltaan Itämerellä tavataan myös hylkeitä ja pyöriäisiä. Hyljelajeja tavataan kolmea erilaista: Harmaahylje, norppa ja kirjohylje. Suurvalaita ei esiinny lainkaan Itämerellä. Ainoa vakituinen valaslaji on pyöriäinen. Harmaahylje tai halli esiintyy pääasiassa pohjoisella Itämerellä. Harmaahylkeet ovat laumaeläimiä. Kesäisin niitä voi nähdä ulkoluodoilla ja talvisin ajojäällä avoveden tuntumassa. Poikaset syntyvät jäälle lopputalvella. Hallit syövät erilaisia kaloja, enimmäkseen turskia ja silakoita. Liikakalastus on konkreettinen uhka hallien, norppien ja kirjohylkeiden selviytymiselle. Paitsi että ravinnon saanti vaaraantuu, poikaset voivat jäädä kiinni verkkoihin. Norppa elää pohjoisessa kuten hallikin, ainoastaan sellaisilla alueilla jossa on jäätä. Halleista poiketen ne eivät kuitenkaan elä laumoissa. Norpat syövät myös pääasiassa kalaa. Kirjohyljettä esiintyy kaikilla pohjoisilla alueilla. Kirjohylkeet elävät joko yksin tai pienissä laumoissa. Ne syövät lähinnä pohjakaloja, joskus myös äyriäisiä ja simpukoita. Pyöriäisiä esiintyy lähinnä Etelä-Itämerellä. Pyöriäiset elävät rannikkovesissä. Ne viihtyvät yleensä pareittain tai pienissä laumoissa. Pyöriäisen ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi kalmarit. Pyöriäinen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Myös Linnut ovat tärkeä osa Itämeren eläimistöä. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta saaristossa ja merellä elävät linnut ovat menestyksekkäästi lisääntyneet ja levinneet laajemmalle alueelle viimeisten vuosikymmenten aikana. Huomattavaa on ollut suurikokoisten lajien kuten kyhmyjoutsenen, merimetson merihanhen, valkoposkihanhen ja merikotkan voimakas lisääntyminen. Merikotka on edelleen luokiteltu uhanalaiseksi, mutta niiden kanta on elpymässä. Itämeren eläimistö on erityisen herkkä ympäristön muutoksille johtuen ainutlaatuisista elinolosuhteista. Käytännössä monet eläimet elävät tälläkin hetkellä selviytymisen äärirajoilla Itämeressä. Mikäli Itämeren suojelu ei onnistu, liian monien eläinten kohtalona on sukupuuttoon...

Lue lisää

Tietoa Itämerestä

Tietoa Itämerestä

Itämeri on Atlantin sivumeri ja se sijaitsee Pohjois-Euroopassa. Se on lähes kokonaan mannerten sulkema alue. Sitä ympäröivät seuraavat maat: Suomi, Ruotsi, Tanska, Venäjä, Baltian maat, Saksa ja Puola. Itämeren voi muotonsa perusteella jakaa karkeasti neljään osaan: varsinainen Itämeri ja sen kolme suurta lahtea Pohjanlahti, Suomenlahti ja Riianlahti. Näiden osa-alueiden välillä vesi vaihtuu vain osittain. Itämeri on poikkeuksellinen meri. Sen vesi on ainutlaatuinen sekoitus suolaista ja makeaa vettä. Tällaisia vesiä kutsutaan murtovesiksi. Itämeri onkin Mustanmeren jälkeen suurimpia murtovesialtaita. Enimmilläänkin Itämeren suolapitoisuus on vain viidesosa muiden valtamerien suolapitoisuudesta ja pohjoisemmassa sen vesi on lähes makeaa. Jo pelkästään tämä seikka tekee elämästä Itämeressä haastavaa. Murtovesialtaat ovat maapallolla uusi ilmiö, joten evoluutiolla ei ole ollut mahdollisuutta luoda lajeja jotka sopisivat hyvin näihin olosuhteisiin. Itämeressä elää siis rinta rinnan makean ja suolaisen veden lajeja, sekä eläimiä jotka ovat jollain tavalla sopeutuneet olosuhteisiin. Lisäksi Itämeri on mereksi pieni ja matala. Siinä missä esimerkiksi valtamerien keskisyvyys voi olla useita kilometrejä, Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä. Itämeren syvin kohtakin on 459 metriä. Myös veden vaihtuvuus on hyvin hidasta, on laskettu, että koko Itämeren vesimäärän vaihtumiseen kuluisi 30 vuotta. Tämä johtuu siitä, että Itämeri on yhteydessä Pohjanmereen vain Tanskan salmien kautta. Salmet ovat kapeita ja matalia, joka vaikeuttaa veden vaihtumista. Tämä tekee Itämerestä hyvin haavoittuvaisen ympäristömyrkyille ja rehevöitymiselle ja molemmilla on pitkät vaikutukset meren ekosysteemeihin. Pohjoisen sijaintinsa takia osa Itämerta myös jäätyy talvella. Merijää on kuitenkin jonkin verran heikompaa kuin makean veden jää, mm. suolaisuus ja muut epäpuhtaudet heikentävät jäätä. Tämäkin luo eläimille omat haasteensa, koska niiden on sopeuduttava hyvin vaihteleviin olosuhteisiin. Kun ottaa vielä huomioon, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, on lähestulkoon ihme, että siellä ylipäätään elää...

Lue lisää

Itämeren kasvit

Itämeressä on verrattain vähän lajeja, mutta lajien yksilöitä voi esiintyä paljonkin. Itämeressä elää niin suolaisen kuin makeankin veden lajeja. Tässä osiossa keskitytään kasveihin. Eri alueiden elinyhteisöissä elää hyvin erilaisia lajeja. Alueet jaetaan karkeasti neljään osaan: ulappa, pohja, rantavyöhyke ja jää. Alla lyhyt tiivistelmä kunkin yhteisön kasveista. Ulappa Erilaiset kasviplanktonlevät ovat Itämeren runsaslukuisimpia kasveja. Niitä on arviolta parituhatta lajia, joista noin 100 ovat yleisiä. Suurin osa niistä elää ulapalla. Kasviplanktonit ovat tärkeä osa Itämeren ravintoketjua. Tämä on tyypillistä vähälajisissa merissä. Kasviplanktonia on eniten keväällä. Tätä aikaa kutsutaan kevätkukinnaksi. Tänä aikana piilevät ja panssarisiimalevät esiintyvät runsaimmin. Loppukesällä sinilevä alkaa muodostaa suuria pintalauttoja eli kukintoja. Vesien kylmetessä syksyllä planktoneliöstö vähenee ulappavedessä ja monet lajit vajoavat pohjaan talvehtimaan. Pohja Itämeren pohjat voivat etenkin syvänteissä todella huonosti. Erityisesti Suomenlahti kärsii liiasta rehevöitymisestä. Avomeri on eläimistöltä ja kasvustoltaan heikointa. Pohjan olosuhteet kuitenkin vaihtelevat ja esimerkiksi saaristovyöhykkeellä ja rannan ympäristössä on enemmän kasveja. Rantavyöhyke Rantavyöhykkeellä on paljon lajeja. Lajit riippuvat paljon siitä millainen ranta on kyseessä. Esimerkiksi kallioisella rannalla vesirajassa elää rihmaleviä, joista yleisin on ahdinparta, joka kasvaa vihreinä tukkoina. Myös rakkolevää saattaa esiintyä kallioisella rannalla. Rakkolevä on yksi Itämeren yleisimmistä lajeista ja se tarjoaa suojaa ja ruokaa monille eläimille. Rannoilla, joissa on pehmeä pohja, kasvaa järviruokoa. Puhtailla hiekkapohjaisilla rannoilla taas esiintyy meriajokasta ja merinäkinpartaista. Jää Jäällä ei ymmärrettävästi kasva juurikaan kasveja. Tietyt kasviplanktonit ovat kuitenkin sopeutuneet olosuhteisiin. Jään alapinta tarjoaa näille lajeille alustan, johon kiinnittyä. Näitä kasveja tavataan erityisesti jäätalven loppuvaiheessa, kun valon määrä lisääntyy ja läpäisee myös enemmän jäätä. Kasvien suojelu on tärkeä osa Itämeren suojelusta, koska yhdenkin kasvin sukupuuttoon kuolemisella tai vähenemisellä voi olla synkät seuraukset monille eläimille. Vaikka ihmiselle ei äkkiseltään tuntuisikaan tärkeältä suojella leviä, se alkaa muuttua merkitykselliseksi, kun ajattelee levien merkitystä Itämeren ekosysteemiin. Kasveilla on suuri merkitys paitsi eläinten ruokana, myös...

Lue lisää

Itämeren uhkia ja suojelutoimia

Itämerta on syytä suojella monista syistä. Itämeren pahimpana uhkana on tällä hetkellä typpi – ja fosforikuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Rehevöitymisen seurauksena syvänteissä syntyy happikatoa, eikä mikään eliö voi elää ilman happea. Muita konkreettisia uhkia ovat liikakalastus, laivaliikenteen mukana tuomat vieraslajit, saasteet, roskaantuminen ja öljynkuljetukset. Itämeren elinolosuhteiden vuoksi (ks. Tietoa Itämerestä), ravintoketjut ovat valtamereen verrattuna yksinkertaisia. Siksi eläin- ja kasvikunta onkin herkkä ympäristön muutoksille. Suojelutoimia tarvitaan, jotta Itämeri säilyttää ainutlaatuisen luontonsa. Tällä hetkellä Itämerta suojellaan jo monin tavoin. Kansainvälinen yhteistyö, lainsäädäntö ja erilaiset tavotteelliset hankkeet auttavat Itämeren suojelussa. Alla esimerkkejä keskeisistä EU-direktiiveistä, joita on säädetty Itämeren suojelemiseksi. Nämä direktiivit koskevat suurinta osaa maista jotka ympäröivät Itämerta, koska melkein kaikki ovat EU:n jäseniä. Vesipuitedirektiivillä halutaan ehkäistä pinta- ja pohjavesien tilan heikkenemistä koko Euroopan unionin alueella. Nitraattidirektiivin tarkoituksena on suojella vesiä nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta. Käytännössä nitraatit ovat usein peräisin maataloudesta, joten asetus koskee pääasiassa viljelijöitä. Yhdyskuntajätevesidirektiivi on säädetty suojelemaan ympäristöä jätevesipäästöiltä. Lailla pyritään myös edistämään jätevesien biologista käsittelyä sekä typen ja fosforin poistamista merestä. Meristrategiadirektiivillä halutaan saavuttaa hyvä ekologinen tila Euroopan merille vuoteen 2020 mennessä. Luontodirektiivi on säädetty, jotta tiettyjä lajeja ja luontotyyppejä suojellaan asianmukaisesti. Lintudirektiivin tarkoituksena on lintujen suojelu ja tiettyjen lintukantojen ylläpitäminen tasolla joka vastaa ekologisia ja tieteellisiä vaatimuksia. Vaikka EU:n tasolla tehdyt lainsäädännöt ovatkin hyvä viesti ja suunta eteenpäin, työ Itämeren suojelemiseksi ei pääty siihen. Lakien noudattamista täytyy valvoa ja yksilöiden asenteiden on muututtava, jotta Itämeri voidaan pelastaa. Itämeri on jo niin saastunut, että sen puhdistuminen vie aikaa ja monet lajit Itämeressä ovat jo sukupuuttoon kuolemassa. Siksi Itämeren suojelu on pitkäjänteistä työtä, eikä tuloksia näy heti. Joidenkin kantojen tilanne on jo niin huono, etteivät mitkään elvytystoimet enää välttämättä auta. Toisilla lajeilla on kuitenkin vielä...

Lue lisää

Kalenteri

kesäkuu 2016
M T W T F S S
« Apr    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930  

Kategoriat